Kuka sinulle antoi luvan tänne tulla?

//mukaan vaan... kai joku nyt haluaa kunniaa tämänkin tunkeilijan pysäyttämisestä//

Matt käveli kohti linnaa se oli hieno hän ei mahtunut enää vanhasta paikasta sisään joten oli pakko huijata joko vartioita tai hypätä muurin yli. Hän kannatti enemmän muurin yli menoa joten käveli palvelus väen talon muurin lähelle ja otti vähän vauhtia nopeasti hypäten ja polkaisten kivestä itsensä ylös muurille ja jääden istumaan alas. Hän tuijotti pihaa ja muisteli pohja piirustuksia hypäten taas alas muurilta tällä kertaa linnan sisälle. Hän lähti kävelemään pihaa siitä oli kahdeksan vuotta kun hän oli ollut täällä ja nyt hän seisoi siellä taas paikassa. Samassa vartija näki vilauksen hänestä ja hän lähti pakoon.

Vähän aikaa juostuaan hän oli löytänyt tiensä palvelusväen katolle ja istuskeli siellä nyt ryypäten hän oli eksyttänyt vartijan totaalisesti ja istui nyt tällä heikolla katolla jalat roikkuen reunan yli. Hän oletti että vartija ei aivan heti häntä löytäisi.

// Tungen tyttöseni mukaan. :'33 //

Elienóra oli joutunut nyt viemään pyyhkiä ulos kuivumaan. Tämä kantoi kaksin käsin isoa koria märkiä vaatteita, jotka tuntuivat painavan ainakin tonnin verran. Nainen potkaisi oven selälleen auki ja käveli kuivaustelineiden luokse. Elienóra kurkotteli vaatteet telineeseen melko nopeasti.

Jostain kuului karjuntaa ja juoksua. Ehkä pojat harjoittelivat taas miekkailua. Sitten kuului kolahdus aivan läheltä. Nainen kääntyi hitaasti ympäri katsoen eka ovea, hetkinen, jonkun jalat roikkuivat oven yläpuolella. Naisen katse lipui ovesta jalkoja pitkin mieheen. Elienóran katse oli varmaan mitään sanamaton. Se oli sekalainen, siinä paistoi, epäilys, pelko ja huvittuneisuus.
" Mitä helvettiä sää siellä teet?! " Nainen karjaisi miehelle, hän ei erottanut miehen kasvoja näin kaukaa, muuten olisi varmaan tunnistanut miehen. Olihan hän koko ikänsä hovissa asunut.
Nainen mulkoili pahasti miestä, muttei kuitenkaan tiennyt miehen tunkeilua linnan pihaan vaan oletti tuon olevan joku uusi prinssin kaveri, joita tuo kanto linnaan jatkuvasti.

"shhst älä huuda arvaa kuinka vaikeaa on nykyään juosta vartijaa pakoon." Matt totesi ja katsoi naista hiljalleen hän tunsi että hänen kannattaisi ehkä paeta mutta sitten taas ei hän voinut tietää mikä tilanne oli ennen kun sattuisi kuulemaan naisen kannan jos tämä huutaisi hän joutuisi tukkimaan naisen suun väkivallalla. Hän oletti että nainen olisi hiljaa ja heilutteli jalkojaan "sano jos haluat ylös" Hän lisäsi aika äkkiä perään. Häntä ei pelottanut hovineito vaan vartija jonka hän oli laittanut juoksemaan. Hän oletti että nainen ei osannut taistella tai ainakaan tuottanut vaaraa.

//kiva Matt saa kaverin:D//

"shhst älä huuda arvaa kuinka vaikeaa on nykyään juosta vartijaa pakoon." mies sanoi. Naisen silmät leveni, tämä katsoi hädissään kuinka vartija juoksi jonnekin toiselle puolelle linnaa, tuo ilmeisesti aikoi kiertää sen ympäri.
"sano jos haluat ylös" Mies lisäsi pian. naisen suu oli vääristynyt varmaan tavattomaan asentoon.
" Se tulee kohta! Sun täytyy piiloutua tai pääs joutuu pian vadille! " Elienóra sähähti tuolle hiljaa, nainen oli kävellyt tuon jalkojen alle ja katseli sieltä miestä, tai pikemminkin tuon kengänpohjia.
" Tule, voin piilottaa sinut linnaan. " Nainen nykäisi miestä hellästi jalasta ja vilkuili koko ajan jännittyneenä vartian tuloa. Nyt vartia jo näkyi kävelevän heitä kohden muttei tuntunut viellä huomaavan heitä.
" Nopeasti! " Elienóra sähähti jälleen ja avasi palvelusväen oven.

" Se tulee kohta! Sun täytyy piiloutua tai pääs joutuu pian vadille! " Elienóra sähähti "älä huoli jos ne koittaa saada minut vadille niin niiden päät löytää tien vadille ennen minua" hän sähähti takaisin " Tule, voin piilottaa sinut linnaan. " Nainen nykäisi häntä jalasta. jonka takia hän tippui alas vauhdilla ja seurasi naista eikä kerinnyt kuulemaan nopeasti sanaa hän vain käveli sisään ja sitten rupesi arvioimaan naista. vähän nuorempi kuin minä varmaan ihan hyvä kehon rakenne palvelusväkeä ilmeisesti ja uutta sukupolvea. Ei tunnu pelkäävän toisia. hän ajatteli ja rupesi katselevan ympärilleen hän ei edes muistanut naisen nykäisseen hänen punttiaan jos hän muistaisi naista olisi voinut sattua.

Nainen käveli puolijuoksua ovesta, he saapuivat pyyhkinpesu huoneeseen. Elienóran silmät kiersivät ympäri huoneen ja pysähtyi oveen jonka takana oli pieni ahdas luutakomero, mitään miettimättä nainen tarttui miestä paidasta, avasi luutakomeron ja työnsi tuon sinne. Vartija avasi jo ovea, se oli ilmeisesti nähnyt naisen velmuilemassa miehelle. Elienórille iski paniikki, hänenki olisi pitänyt piiloutua jonnekkin mutta missään ei näkynyt hyvää piilopaikkaa, joten nainen avasi luuta komeron ja sujahti sinne miehen seuraksi.
" Anteeksi.. " Nainen kuiskasi hiljaa. Hän oli nyt ahtaassa komerossa tuon miehen kanssa, yksinkin siellä olisi tuklat tilat, mutta kun heitä oli kaksi..

Vartija asteli hitaasti huoneen läpi, mutta oli liian tyhmä katsoakseen komeroon. Pian vartija lähtikin pois, takaisin ulos. Varmaan luuli että kaksikko olisi juossut muualle linnaan. nainen huokaisi helpotuksesta.

Matt tunsi paidassaan nykäisyn ja sitten tunsi lentävänsä kaappiin häntä alkoi ottamaan tämä päähän hän oli aikeissa mennä kaapista pois tappamaan naisen ja vartijan kun nainen tuli melkein häntä päin luuta kaappiin sisälle. Hän kuuli naisen kuiskaavan jotain mutta ei ollut varma mitä hän jäi odottamaan hiljaa paikalleen.

Kun vartija astui ovesta ulos hän avasi oven ja tuli ulos luuta komerosta. Hän katseli ympärilleen hän tutkaili huonetta ja lopulta totesi "kuka hitto sinä olet ja miksi olet niin tyhmä että autoit minua?" Matt kysyi ja siirsi pyykkejä pois pöydältä istuen alas ja rupesi etsimään pulloa kun muisti että se oli jäänyt katto palkkien väliin. Hän ei saanut edes juotavaa nyt. Häntä alkoi todellakin ottaa päähän linnan meno.

"kuka hitto sinä olet ja miksi olet niin tyhmä että autoit minua?" Mies kysyi. Nainen mietti itsekkin hetken, miksi auttoi miestä. Hänellä ei ollut siitä harmainta aavistustakaan.
" Olen Elienóra Shéc, hovineito. Ja oikeastaan minulla ei ollut muuta syytä auttaa sinua, kuin se. Etten tahdo ihmisien menehtyvän enään yhtään. Meitä on jo tarpeeksi vähän, eikä kohta enään yhtään. " Nainen mutisi tuolle kuin olisi tehnyt jonkin synnin joka johtaisi kuolemaan. Miksi mies meuhkasi noin, eihän häntä voinut apu haitata, ties missä mies olisi nyt ilman naisen apua?

" Mikä on nimesi? " Nainen kysyi pieni hymynkaari huulillaan ja nojautui lähimpää seinää vasten. Kuuntelemaan miehen vastausta. Mies oli kuitenkin tönäissyt puhtaat vaatteet likaiselle lattialle joita nainen oli pessyt koko päivän, siitä hän oli hieman näreissään tuolle.

" Olen Elienóra Shéc, hovineito. Ja oikeastaan minulla ei ollut muuta syytä auttaa sinua, kuin se. Etten tahdo ihmisien menehtyvän enään yhtään. Meitä on jo tarpeeksi vähän, eikä kohta enään yhtään. " Nainen mutisi Matt vilkaisi naista taas hän oli jo kuullut tarpeeksi tietääkseen että ei täällä linnassa kenelläkään ollut enää aivoja.

" Mikä on nimesi? " Nainen kysyi Hän pohti pitäisikö vastata "Jos kerron joudun tappamaan sinut joten sanon miksi voit kutsua minua." hän totesi ja jatkoi " kuljen tällä hetkellä Matt nimellä" hän lopetti lauseen siihen se oli totuus että jos hän kertoisi naiselle oman alkuperäisen nimensä hän joutuisi tappamaan tämän koska hän oli jo nyt aika korkealla palkkio listalla miekkansa takia mutta jos se olisi valtiolla se ei olisi tappanut ketään enää pitkään aikaan.

"Jos kerron joudun tappamaan sinut joten sanon miksi voit kutsua minua." Mies sanoi. Naisen suu meni mutruun, oliko mies sit jotenkin kamalan pahakin?
" kuljen tällä hetkellä Matt nimellä" Matt totesi pian. Nainen nyökkäsi tuolle hieman.
" Olet tuttu jostain, olen nähnyt sinut aivan varmasti joskus jossain. " Nainen pinnisteli muistiaan katsellen huoneen rapistunutta kattoa. Sitten naisen mieleen pälkähti, mies oli ollut joskus töissä hovissa.
" Sinähän olet se hovissa ollut poika! Se joka varasti omaisuuksien verran kaikkea! " Nainen hengähti, voi ei nyt hän jo veljeili varkaan kanssa. Nyt häneltä ainakin riistettäisiin nirri.
Elienóra hätäili itsekseen hetken ja nosti katseensa sitten miehen kasvoihin.
" Sinä et saa kertoa että olen kommunikoinut kanssasi! " Nainen sähähti tuolle.

" Olet tuttu jostain, olen nähnyt sinut aivan varmasti joskus jossain. " nainen totesi ja pinnisteli Matt löi päänsä pöytään nainen oli tunnistanut hänet kaikki oli mennyttä. " Sinähän olet se hovissa ollut poika! Se joka varasti omaisuuksien verran kaikkea! " nainen totesi Matt virnisti ja esitti viatonta "itse asiassa pöllin vain tämän miekan täältä ja sitä paitsi eivät nämä nössöt sitä tarvitse varsinkin kun minä pystyin viemään sen niin vähäisillä kyvyillä." hän totesi. " Sinähän olet se hovissa ollut poika! Se joka varasti omaisuuksien verran kaikkea! "" Sinä et saa kertoa että olen kommunikoinut kanssasi! " Nainen sähähti hänelle. "hmm.. pitääkin heti mennä kertomaan jospa se vähentäisi tuomiostani pari sataa vuotta." hän totesi vitsillään ja huokaisi ei hänen kannattanut kertoa kenestäkään ja nyt nainen jo ajatteli tyhmiä "taidat olla todella tyhmä miten minä voin kertoa mitään kun minun päästäni on parin tuhannen palkkio jo nyt." hän totesi ja kaiveli taskujansa eikä löytänyt etsimäänsä.

"no onko kiva työskennellä hovissa?" hän lopulta kysyi ja löysi yhden taskunsa pohjalta mutta päätti säästää sen. "niin ja kiitos avusta sinun takiasi voin hakea vähän tasku rahaa taas." hän totesi ja virnisti ottaen pari askelta kohti ovea.

"taidat olla todella tyhmä miten minä voin kertoa mitään kun minun päästäni on parin tuhannen palkkio jo nyt." nainen hymähti miehen lauseelle hitusen, niin hän ei ollut ajatellut koko asiaa..
"no onko kiva työskennellä hovissa?" Mies kysyi, ennen kuin nainen ehti ennättää vastata miehelle, mies jatkoi.
"niin ja kiitos avusta sinun takiasi voin hakea vähän tasku rahaa taas." mies sanoi. Nainen tarttui miestä samaten tuon takista, ennen kuin tuo ehti ovelle asti.
" Ja sinä et mene mihinkään, riittää että avaan suuni ja alan kiljua, vartijat ovat silloin täälä hetkessä ja sinä joudut jälleen juoksemaan pakosalle. nainen virnisti tuolle hieman ja istahti nyt siihen paikkaan mihin mies oli ravannut itselleen tilaa. Paikasta näkyi hyvin koko huone, ei siis ihmekkään miehen tekoa.
" Oletko siis viellä jatkamassa matkaa? "

" Ja sinä et mene mihinkään, riittää että avaan suuni ja alan kiljua, vartijat ovat silloin täälä hetkessä ja sinä joudut jälleen juoksemaan pakosalle."nainen totesi ja virnisti Matt vilkaisi naista jonka hän oli todellakin pistänyt liian fiksuksi. " Oletko siis viellä jatkamassa matkaa? " "olen koska jos kiljaiset katkaisen kurkkusi ja tapan sen vartijan koska pystyn siihen. Ai niin ammatikseni olen murhaaja, rosvo, huijari tai mikä vain mistä maksetaan." hän totesi ja virnisti ottaen askeleen kohti ovea taas hän ei pelännyt naista hän oli valmis kuolemaan ja oikeastaan kaipasi vaihtelua elämään ja nyt olisi ainakin mahdollisuus siihen jos hän kuolisi. "Niin ja jos todella luulet että ne minut saavat teloitettua olet väärässä koska ne eivät voi pysäyttää minua heidän on joko tapettava minut siihen paikkaan tai kuoltava." hän lisäsi.

"olen koska jos kiljaiset katkaisen kurkkusi ja tapan sen vartijan koska pystyn siihen. Ai niin ammatikseni olen murhaaja, rosvo, huijari tai mikä vain mistä maksetaan." mies sanoi virnistäen. Naisen käsi hakeutui samanten kaulalleen, ikään kuin suojelemaan sitä tuolta. Niinpä teitysti, tuollainen kaikki paha ihminen piti sitten hänenkin elämäänsä tupsahtaa.
"Niin ja jos todella luulet että ne minut saavat teloitettua olet väärässä koska ne eivät voi pysäyttää minua heidän on joko tapettava minut siihen paikkaan tai kuoltava." Nainen oli hetken aivan hiljaa, sanomatta sanaakaan. Mies oli saanut Elienóran hiljaiseksi, mikä oli hyvin outoa, yleensä naista ei hiljentänyt mikään. Nainen hyppäsi pöydältä alas ketterästi, eikä hänen laskeutuessaan kuulunut mitään ääntä. Jokin tuossa miehessä kiehtoi häntä, ehkä miehen pahispuolisuus? Mikä lie.

Voi hitto olisi nyt vain pysynyt kaukana hän ajatteli ja tiesi että nainen oli nyt jo aika sekava laskeutui pöydältä hän olisi hyvässä kunnossa jos ei olisi törmännyt naista. Hän oli se joka teki mitä vain rahasta mutta hän myös petti ihmisiä jotka lupasivat maksaa vaatien etumaksun ja sitten tappaen nämä jotta ei joutunut tappamaan hyvänä päivänä ketään jolla oli perhe ja elämä. Hän oli kaupungin petollisin ihminen mutta samalla ehkä paras murhaaja. Hän kuitenkin antoi maineensa olla ja matkusti omalla junallaan. Häntä ei kiinnostanut muu kuin mistä hän sai seuraavan tilinsä.

Nainen hymähti miehelle, pieni hymy kävi tämän kasvoilla. Hän halusi testata tuota miestä, oliko mies nyt niin läpeensä tyhmä, minkä kuvauksen itsestään toisaalta antoi. nainen käveli miehen luokse, pinnisti itsensä varpailleen ja laski huulensa miehen huulia vasten. Elienórin kasvot irtaantuivat kuitenkin nopeasti tuon kasvoista, naisen jatkaessa matkaansa linnan sisälle ja avaten miehelle tiet kohti rikkauksia. Nainen halusi vain tietää miehen reaktion tähän? vaikka pieni osa hänestä oikeastikkin halusi suudella tuota, mutta vain pieni. Ehkä kokemuksen hakiessa? Tai jonkun aivan muun.

Matt katsoi naista ja yllättäen nainen suuteli häntä ja hän oli hiljaa hän antoi olla ja seuraten naista sisälle missä hän jätti naisen nopeasti hän lähti nopeasti salakäytävää ja istui sinne vaimentaen ääniä päässään hän ei halunnut ajatella naista nyt hän oli ryöstöt retkellä mutta jos hän nyt ryöstäisi jotain nainen joutuisi pulaan jos taas hän ei ryöstäisi hän olisi tullut turhaan. Hän joutui pohtimaan nyt periaatteitaan. VITTUUUH! hän huusi mielessään hän ei osannut päättää nainen oli kaunis mutta kulta oli kestävämpää. Kumman hän valitsisi. Hän oli ongelmissa joka tapauksessa. Nainen oli iskenyt hänen mieleensä tehokkaammin kuin kukaan muu. Hänen oli pakko lähteä pois vain.

Hän astui salakäytävästä ulos ja lähti kohti ovea ei hän voinut saattaa avun antajaansa pulaan nyt vaikka hän osasi pohjapiirustuksen ulkoa hän oli silti päättänyt kulkea muurin ylitse pois.

Elienóra katsoi kuinka mies ohitti hänet aarrekammioihin. Pieni suru kävi naisen kasvoilla, kulta oli siis tärkeämpää hyvä on. Eihän miehiltä voinutkaan odottaa muuta kuin kusipäisyyttä. Niitähän kaikki miehet olivat. Aina kullan perässä, mitä iloa kullasta nyt sitten oli? No okei, sillä sain asunnon, kunnon vaatteet ja jotain aseita, mutta eikö kukaan ollut ajatellut sitten sitä, kun oli kaikkea, melkein kaikkea, puuttui vain ystävät, ja perhe. Turha tosin naisen oli miehen päätä kääntää ja pelastaa omia nahkojaan, kuitenkin hän joutuisi arestiin huoneeseensa ryöstön avustuksesta tai viellä pahempaa, hän kuolisi tuon miehen takia jolta ei herunut edes sanaa kiitos.

Elienóra hymähti ja istuutui lähimmäiselle penkille odottamaan miehen paluuta kammiosta. Typerää, miksi hän edes jäi odottamaan miestä? Ei tuo kuitenkaan noteeraisi naiseen vaan lähtisi säkit täynnä kultaa ja paljastaisi siinä sivussa myös Elienóran.

Mies tuli käytävästä ulos. Naisen silmät olivat naulittuna tuohon, kylmä katse sinkoili kohti miestä. Tuo mies vain käveli Elienóran ohitse, ei edes katsetta suvainnut Elienóralle, joka kuitenkin pelasti miehen nahat. Naisen huulilta karkasi pieni tuhahdus.

Jostain kuului melua, ja lasi särkyi. Se ei ollut tuo mies, se oli jokin muu. Ääni kuului keittiöltä päin. Keittiö emäntä alkoi kiljumaan, mutta ääni hiipui pian. Oliko siellä vampyyri? Ihmissusi? Nainen hätääntyi ja nousi penkiltä tarttuen miekkansa kahvasta.

Hän kuuli tuhahduksen ja hänen huulensa liikahtivat anteeksi sanan muotoon jo kun hän tajusi että oli jo kävellyt ohitse hän käveli kohti ovea ja alkoi aukaisemaan sitä. Samassa kuului huudahdus "Ei vittu" hän totesi ja lähti juoksuun äänen suuntaan häntä kiinnosti tietää mitä oli tapahtunut. Olisipa se vampyyri niistä on sentään haastetta niin voimassa kun älyssä. hän oli tappaja taas hän repäisi miekkansa tupista ja juoksi lujempaa nyt hän kuitenkin huomasi ansoja tai ainakin ajatteli että maassa saattoi olla ansoja ja hyppäsi seinälle ja sieltä vastakkaiselle seinälle vauhdin hidastumatta hän hyppi seinältä seinälle yhtä lujaa kun oli äsken juossut.

Hän saapui ovelle ja kosketti jo kahvaa kun päätti kuitenkin miettiä pohjapiirustusta. Salaovia missä niitä oli missä hän ajatteli ja muisti että ei täällä ollut salakäytäviä joten hänen kannattaisi vain astua sisään.

//NINJAAAAH ei vaan se käytti vauhtiansa hyväkseen sitä jonka se oli jo kerännyt ja sitten painovoiman avulla juoksi seinää pitkin. hyvin yksinkertaisia //

// Yah. :'D //

Elienóra oli ehtinyt jo keittiöön, hän puristi miekkaansa toisella kädellä. Nainen katseli ympärillee, emäntä makasi maassa kaulaan purtuna, tuo yhä oli kuitenkin hengissä. Elienóra hengähti ja katsoi nyt ympärilleen varuillaan ja varmasti. Hän kävili kohti naista, mutta tunsi pian luisevat ja kylmät sormet olkapäällään.
" Sainhan sinut houkuteltua luokseni, Kultaseni. " Ääni oli miehen, kylmät väreet kulkivat naiset selkää pitkin. Elienóra yritti kääntyä, vampyyrin voimat olivat kuitenkin naisen voimiin verrattuna kymmenkertaiset. Nainen tunsi jo kylmän hengityksen niskassaan, yhä lähempänä yhä enemmän tuntuvasti. Elienóran miekka käsi yritti iskeä miestä epätoivoisesti, mutta naisen asento oli siihen iskuun täysin mahdoton. Maiskasu kuului aivan naisen korvan juurella, Elienóra pystyi melkein näkemään kuinka miehen suu avautui ja kaksi neulanterävää hammasta työntyi paremmin ikenistä esiin.
" IRTI MINUSTA SAASTAINEN OLENTO! " Nainen kiljui miehelle ja yritti rimpuilla tuon otteesta, mutta turhaan. Vampyyrin hampaat lävistivät naisen kaulan, ne uppoutuivat yhä syvemmälle, se ei sattunut. Vasta sitten kipu tuli kun veri alkoi paeta naisen vartalosta. Elienóraa heikotti, hänen jalkansa eivät pitäneet kunnolla, juuri kun Elienóra luuli kuolevansa, vampyyri irrotti ottensa hänestä ja nainen tippui maahan. Joku oli tulossa keittiöön.. Vampyyri huomasi saman.

" IRTI MINUSTA SAASTAINEN OLENTO! " Nainen kiljui tämän äänen kuulessaan miehen silmät muuttuivat pieniksi viiruiksi ja hän potkaisi oven säpäleiksi "SAATANAN KURAVERINEN PASKA ENSIN TUHOATTE PERHEENI JA SITTEN HOVIN NYT SINÄ OLET MENNYTTÄ!" Hän karjaisi ja miekka heilahti hän oli lyönyt ylhäältä ja heti perään nopeasti sivuttain ja alakautta ja potku vielä perään hän repi omia voimiaan esiin hän ei ollut vampyyri eikä ihmissusi vaikka hänen voimansa vastasivat näiden hän oli ihminen joka oli omistanut elämänsä voimalle. Hän ei suostunut katsomaan ihmisten kuolemaa ilman hyvää syytä nyt tuo nainen oli tuomittu jo tämä tulisi olemaan vampyyri. Hän vihasi juuri tätä vaihetta hän ei vieläkään tiennyt miten se parannettiin mutta hänen oli pakko olla lähellä. Hän tiesi sentään että Hopea tuhosi vampyyrit. Hänen oli varmaan kokeiltava kokeellista hopeasulfaattia naiseen se joko parantaisi naisen tai tuhoaisi tämän. Se ei toiminut enää kun oli muuttunut täysin vampyyriksi kerran ja onneksi se onnistui vain öisin.

Hän jatkoi iskusarjaansa miekan nopeilla pyörivillä liikkeillä ja potkuilla hän oli koulutettu tähän.

Nainen katsoi voimattomana vierestä kuinka mies, isku iskun jälkeen iski viellä vampyyriä kunnes vampyyri oli varmasti kuollut ja muuttui tuhkaksi ja jätti jälkeensä vain pienen palotahran lattiaan.

Elienóran kaulan jäljet hävisivät pian, niin kuin kokinkin. Pieni sykähdys kävi naiset sydämmessä, jokin, jokin valtasi hänet sisältä. Se tuhosi yhä enemmän häntä kuin pimeys olisi vallannut hänet. naisen kädet hakautuivat kaulalleen, tämä yritti puhua saada pihaustakaan suustaan, mutta ei. Ääni ei kulkenut läpi. Epätoivoinen katse muunsi naiset kasvot surullisimmiksi, tämä oli hädissään. Mitä hänelle oli tapahtumassa?

Naisen silmät muljahtivat hieman, ne muuttuivat vaaleansinisistä verenpunaisiksi. Iho haaleni yhä vaaleammaksi, vaikka Eleanórin iho oli jo ennestään hyvin vaalea. Huulet naisella muuttuivat ahnaan punaisiksi. Muutos oli yhä käynnissä naisessa, vaikka se ei enään oikeastaan päälle päin näkynytkään. Sisältä hän muuttui koko ajan, pahansuopaiseksi, ilkeäksi ja kaikkea mitä vampyyrit edes olivat.. Nainen nosti katseensa anovasti mieheen.
" Auta minua.. " Naisen ääni värisi, häntä pelotti.

Matt katsoi naista ja katsoi tätä "HELVETTI" hän totesi ja kaiveli taskujansa löytäen pienen hopeisen putken jossa oli nestettä "anteeksi " hän totesi ja kaatoi putken sisällön kokin suuhun ja kaivoi nopeasti toisen putken kaataen sen naisen suuhun ja istui alas katsomaan miten kävisi muutama kyynel valuen hänen silmistään hän ei olisi halunnut kokeilla naiseen tätä. Hän oli antanut kokille vähän epäpuhtaampaa ja naiselle täysin puhdasta hopeasulfaattia. Hän näkisi nyt miten kävisi.

Hän istui penkille ja kaivoi taskujaan ja kääri tupakan huomaten että kokin keho oli alkanut sauhutta "ilmeisesti epäpuhdas hopeasulfaatti ei toimi." hän totesi ja veti syvään henkeä kuunnellen huutoa. Hän keskittyi nyt naiseen "älä nyt perkele kuole" hän totesi ja ajatteli että mitä jos hän oli ollut liian hidas.

Mies kaatoi naisen suuhun jotain ihme litkua, oli vaikeaa niellä se, mutta alas se lopppujen lopuksi sitten meni. Saman tien kova kipu viilsi tämän ruumiin läpi, nainen alkoi yksiä aivan tavattomasti, hänestä tuntui että olisi yksinyt pian keuhkonsakkin ulos. Elienóra yski pitkään, kunnes hengitys ei oikein suostunut kulkemaan. Nainen nousi istumaan yrittäen hengittää paremmin niin, se helpotti asiaa. Kuitenkaan ulkonäkö naisessa ei ollut muuttunut takaisin ihmismäiseksi. Luultavammin aina oli pysäyttänyt muuttumisen, joten nainen oli jäänyt puoliksi ihmiseksi ja puoliksi vampyyriksi. Naisen ihmismäisyyden luonne oli yhä tallessa, oikeastaan hän oli muuten täysin ihminen, paitsi ulkonäkönsä puolesta vampyyri.

Elienóra oli vaipunut pieneen koomaan aineen pysäyttäessä vaikutuksen, mutta heräsi pian, oikeastaan kooma ei kestänyt kuin pari minuuttia ja sekin kooma oli vain tyhjä katse jonnekkin kauas eteen päin.
" Olenko elossa..? " Naisen terävät hampaat välkähtivät huulien raosta tämän puhuessa.
" Olenko ihminen vai.. ? " nainen ei edes tahtonut lausua sitä toista rotua, häntä kuvotti.

Matt pakotti itsensä katsomaan naisen kärsimystä eikä sekään auttanut että hän tiesi että nainen ei ainakaan muuttuisi vampyyriksi. Häntä kuvotti koko ajatus. Hän piti silti silmänsä naisessa eikä siksi huomannut hullua kokkia joka oli vielä tulessa joka kävi hänen kimppuunsa. Hän tunsi tulen lämmön ja samassa hänen miekkansa kierähti osuen naiseen halkaisten tämän ja tämä muuttui tuhkaksi. Hänen miekkansa oli tehokkaimpia hirviön tappajia maailmassa. Samassa hän huomasi pienen veri valan ja kokeili kaulaansa kaksi pientä hampaan alkua oli iskenyt hänen kaulaansa hän otti vastalääkettä heti mikä estäisi ainakin ulkonäön muuttumisen hän tunsi kuitenkin kulma hampaidensa kasvavan hieman. Hän kuitenkin työnsi ne takaisin sisään jotta naine ei tajuaisi. Hän voisi ajatella voimiansa myöhemmin.

Naisen kysymys iski häntä aika syvältä "no jotenkin kutenkin elossa." Hän totesi naiselle. "ja olet puoliksi vampyyri en tiedä mitä sinusta puuttuu mutta täysin et muuttunut. " hän totesi ja ajatteli mitä naiselta saattoi jäädä puuttumaan hän oli hetkessä saanut hampaat ja tuntenut kaamean veren himon.