Yllätys! [yksinpeli]

Verho oli jostain kumman syystä heilahtanut ikkunan edestä vähän ja aamuisen auringon paiste pääsi läpi pieneen metsän reunalla olevaan mökkiin, osuen mökissä asuvan herran silmiin suoraan, kun tuo nukkui pedillään. Mies nousi istualteen sangyn laidalle ja venytteli, minkä jälkeen päästi makean haukotuksen. Mies nousi hiljalleen ja meni ikkunalle vetäisten verhon kunnolla auki, koska joka aamu hän halusi katsella hetken ulos. Hetken katseltuaan mies meni pieneen keittiö osaansa ja laittoi puita hellan alle ja sytytti sen iskemällä pii kiveä toiseen kiveen. Hetken hän hakkasi kiviä yhteen ja lopulta sai tulen syttymään. Mies laittoi luukun kiinni ja pannun hellalle, jotta saisi kuumaa vettä teetä varten. Kunnon yrttitee se herättää minkälaisesta väsymyksestä vain ainakin mies oli sitä mieltä.


Mies puki päällensä housut ja paitansa, sekä päälle liivinsä. Mies sai puetuksi ja lähti ulos hakemaan pohjakerroksesta, olisiko sinne jäänyt leipää. Mies käveli portaita alas ja katsoi hyllyköitä kunnes yhdestä löytyi leipä, minkä tuo oli tehnyt pari päivää sitten. Mies nappasi leivän ja lähti takaisin portaita ylös. Mies pääsi ylös portaat ja aurinko vain nousi taivaalle ylemmäs koko ajan enemmän. Mies lähti sisälle ja vesi olikin jo valmis. Höyry nousi vain kun mies kaatoi kuuman veden savi kuppiin ja lisäsi yrtti seoksen sinne, sen jälkeen hän repäisi leivästä palan ja söi sen juoden samalla teensä. Teen juotuaan mies nousi ja otti taistelu keppinsä ja päätti lähteä harjoittelemaan hetkeksi. Mies meni ulos talostaan ja lähti tuttua polkua pitkin syvemmälle metsään ja saapui aukiolle, missä näki, että ennenkin on kyllä oltu. Tämä aukio kylläkin kuului ihmissusien valikoimaan riettiin useasti, mutta se ei miestä haitannut. Tulkoot vaan jos ovat tullakseen. Kyllä he ainakin ovat olleet täällä vähän aikaa sitten jäljistä päätellen. Mies ajatteli, kunnes sitten otti taistelu keppinsä esiin ja rupesi taidokkaasti tekemään ilmaan iskuja sillä. Hetken aikaa hän teki sitä, mutta yhtäkkiä käänsi kepin vaaka tasoon ja nuolet ilmestyivät tämän selkään. Mies otti nopeasti nuolen ja ampui sen suoraan pusikkoon kepillää, mutta miten se oli mahdollista kepillä? Sitä ei voi kukaan muu kuin mies itse tietää. Pusikosta kuului vihainen ääni ja sieltä hypähti ihmissusi esiin ja tuon vatsassa törrötti nuoli. Arvelin oikein. Mies ajatteli hymähtäen itsekseen ja käänsi kepin pysty suoraan taistelu asentoon. Ihmissusi mylvi päiten ja koitti puraista miestä, mutta mies oli taitava ja väisti tuon iskien kepillään ihmissutta päähän sen verran lujaa, että ihmissusi kaatui maahan. Siinä vaiheessa mies käänsi jälleen poikittain keppinsä ja ampui nuolen ihmissuden sydämmeen. Se oli ihmissudelle varma kuolema. Mies katsoi taivaalle japudisteli päätään lähtien polkua pitki takaisin.


Mies avasi mökin oven ja astui sisään ja meni sängylle takaisin makoilemaan.
Terpers: " Yllätys! Päätin käydä tässä sinun luona ennen kuin menen kotiin." Huusi mies paukahtaessaan ovesta sisään. Petrel: "Eh... Terve veli kiva juttu, mutta äläs nyt noin säikyttele." Petrel sanoi sängyn laidalla pelästyneen näköisenä. Terpers nyökkäsi ja heitti pari kalaa tuon pöydälle.Terpers: "Toin vähän kalaa sulle, mutta en kerkeä olla kauaan tulen myöhemmin." Terpers hymyili ja ojensi kätensä Petrelille. "Hauska nähä pitkäst aikaan nähään taas myöhemmin." Petrel: " Kiitos kalasta joo nähään." Petrel hymyili ja ojensi kätensä. Niin Terpers lähti, kun taas Petrel syöksyi kalan kimppuun ja kun oli hyvin syönyt kävi nukkumaan.