Kaunis kesäpäivä ja lusmuilua

// Vänä täänne päin. :'33 //

Nainen oli joutunut jälleen tallille, että pitikin sattua. Hän vihasi hevosia yli kaiken. Ne olivat suuria ja saattoivat purra sormea kun antoi noille leipää.
Elienóra kaivoi laukustaan pussillisen leipää ja syötti niitä chux nimiselle tammalle. Hevonen mäyssäs leivät tyytyväisenä ja oli vähän väliä myös naisen sormet joutua tamman poskeen. Syötettyään hevosen nainen vaihtoi tuon vedes ja alkoi harjaamaan tuota. Lanta haisi karsinassa kuvottavalle, mutta tallin siivous ei ollut onneksi hänen tehtävänsä tänään. Elienóra hengitteli suun kautta, melko harvakseen. Hän ei todellakaan halunnut pyörtyä tähän lemuun tänään.

Hoidettuaan loputkin hevoset aika oli jo rientäny, oli iltapäivä. Kaunis ja lämmin kesäpäivä. Aurinko porptti pilveettomältä taivaalta, valaisten karuimmatkin tiet ja kujat. Silti pelko naisen selkäpiirtä kalvoi hieman. Elienóra peri kätensä saavissa ja pyyhkäisi ne sitten mekkonsa helmaan, otti tavaransa ja käveli tallin pihaan. Jos hän viivytteli täälä nyt, niin hänen ei tarvitsisi pakosti mennä viellä linnaan. Hän voisi sanoa vain, että kävi ulkoiluttamassa Chuxia, edesmenneen prinsessan hevosta. Nainen istahti pitkälle puiselle penkille.

// Vänä saapui sinne päin : D //

Petrel oli viime yönä joutunut rähinään kahden ihmissuden kanssa, mutta oli selvinnyt ja joutunut tappaa yhden ihmissuden, mutta ei se miehen sydäntä paljoakaan vaivannut. Ihme hän oli pirteä vaikka Petrel oli harjoitellut koko viime yö ja taistellukkin sekä ratsastanut omalla hevosellaan Burtsilla ja nyt oli viemässä tuota tallille. Petrel ei kyllä pitänyt yhtään tallilla olemisesta, koska siellä haisi kyllä erittäin pahalle, mutta nyt hän oli jo sisällä ja haju tulvi hänen nenäänsä, hänen teki mieli yökätä, mutta jätti vain hevosen omalle paikalleen ja rupesi nopeasti ruokkimaan hevosta leivällä. Burts oli oppinut syömänä rauahllisesti, eikä paljoakaan näykkinyt Petreliä sormille, mutta Petrel meinasi unohtaa hän vaihtoi veden hevoselleen. Petrel hymähtä katselleen tuon naisen touhuja.

Petrel katseli tuon naisen touhuja kun se hoiti muita hevosia.Hovineito varmaankin. Petrel arveli ja hymähti sitten huomaten, että olikin jo iltapäivä ja kaunis kesäinen päivä ja lämminkin. Petrel huuhtaisi nopeasti kätensä ja meni ulos tallin seinään nojailemaan. Petrel mietti miten tämä taistelu viellä pahenisi ihmisten já ihmissusien sekä vampyyrien välillä se puistatti häntä. Sitten nainen tuli ulos ja jäi istumaan puiselle penkille, minkä nyt vasta huomasi ensimmäisen kerran Petrel. Petrel asteli naisen luo ja kumarsi. "Saako tuohon penkille istua?" Petrel halusi pitää yllä käytös tapoja, koska olihan ne hänellekkin opetettu, ei hän viitsinyt änkeä naisen viereen penkille jos tuo vaikka haluaisi istuskella rauhassa.

"Saako tuohon penkille istua?" Mies kysyi, jonka nainen oli huomannut jo sisällä, muttei vain ollut kiinnittänyt häneen mitään huomiota.
" Ei siinä kenenkään muunkaan nimeä lue. " Nainen totesi hiljaa sulkien silmänsä ja ottaen aurinkoo ihollensa, kalpealle iholleen, Josko tämä nyt vieman ruskettuisi näin.
Kyllä päivä oli aivan mahtava, Elienóra ei missään tapauksessa aikoisi märehtiä linnassa, vaikka siellä olisikin hieman viileämpää. Silti. Nainen vilkaisi miestä silmä kulmastaan, hän ei ollut nähny mokomaa ennen.
" Mikä on nimesi? " Nainen kysyi mieheltä katsomattakaan tuohon enään. Naisen katse oli suunnattuna kohti synkkää metsää. Sinne ei auringon valo pystynyt tunkeutumaan, pimeys oli tuon metsän herra.

Elienóran huulilta karkasi pieni tuhahdus kun tämä vaihtoi asentoonsa hieman ryhdikkäämmäksi, ettei nyt kuitenkaan aivan makaisi penkillä miehen ollessa vieressä, ei hän halunnut antaa hovista huonoa esimerkkiä.
" Oletko sinä hovissa? "

" Ei siinä kenenkään muunkaan nimeä lue. " Nainen oli todennut. Petrel katsoi naista ja tuon kalpeaa ihoaa, mutta käänsi sitten päänsä hymähtäen . "Ei kyllä lue, mutta ei siinä lue minunkaa nimeä." Petrel totesi ja muisteli viime öisiä tapahtumia. Petrel oli iloinen, että oli harjoitellut yöllä sillä nyt hän saisi nauttia päivästä lämpimästä aurinkoisesta kesäpäivästä. Aah olen kyllä ruskettunut, mutta voinhan silti ottaa aurinkoa. Petrel tuumi ja sulki myös silmänsä ja mietit, mitä kaikkea hänen veljensä oli konut kun on kierrellyt nyt jo 18 vuotta, hän on varmaan nähnyt lähes kaiken ja hänellä olisi meheviä juttuja kerrottavana. " Mikä on nimesi? " Naisen kysymys oli hätkähdyttänyt Petrelin lepoisista oltavista. Petrel ryhdistäytyi. "Petrel-Klaselius Hybridelia, sano vain Petreliksi. Entäs sinä?" Petrel nousi ja kumarsi kun sanoi oman nimensä ja kysyi tuon nimeä istahtaessan.


Nyt Petrel mietti, miten Jabirella meni olihan siitä jo noin puoli vuotta kun hän oli nähnyt tuon ja vanhempansa viimeksi. Petrel sulki taas silmänsä ja muisteli miten tämmöisellä ilmalla he olivat heti juosseet ulos. Terpers , Petrel itse ja Jabire ja harjoitelleet taistelemaan tai menneet uimaan.Kiitos veljet noista muistoista. Sekin oli niin hieno tunne kun äiti aina huusi "pojat syömään." ja he juoksivat heti hyvän tuoksun perään ja isä istui aina jo pöydässä. Taas Petrel hätkähti pienesti, mutta ei näyttänyt sitä kun tuo kysyi. " Oletko sinä hovissa? " Petrel pudisti päätään. "En ole. Olen vain yksin asuva nuori mies asun metsän reunassa pienessä mökissä. Sinä olet?" Kyllähän Petrel tiesi, että tuo oli, mutta halusi varmistaa.

"Petrel-Klaselius Hybridelia, sano vain Petreliksi. Entäs sinä?" Mies kysyi.
" Elienóra Shéc " Nainen lausui nimensä hyvin kuuluvasti ja selkeästi, hän oli ylpeä nimestään, ties jos siinä olisikin vähän kuninkaallista verta. Mistä sitä ikinä tiesi? Ei nainen isäänsä tuntenut ja edellisellä kuninkaalla oli taipumuksia maata hoviväen kanssa. Ehkä hänen isänsä oli kuningas.. Eikö hän olisi silloin vähän niinku puoli prinsessa? Tuskin edes oli..

"En ole. Olen vain yksin asuva nuori mies asun metsän reunassa pienessä mökissä. Sinä olet?" Mies kertoi. Nainen nyökkäsi hieman.
" Kyllä olen hovissa, olen prinsessan hovineito. " Nainen hymyili miehelle hiukan. Hänestä oli mukavaa olla vihdoinkin korkeammassa arvossa kuin joku muu, ennen hän ei ollut sellaisesta edes välittänyt, mutta nyt se tuntui erilaiselta.

" Mökissä? Mikset mene asumaan vaikkapa majataloon? " Nainen oli hieman kauhuissaan, hän ei tajunnut että suurin osa Zawylen asukkaista asui mökeissä tai pienissä taloissa. Nainen oli tottunut niin asumaan yleellisyyksien keskellä ettei muistanut kansan nykyistä köyhyyttä.

Elienóra Shéc " Nainen oli lausunut oman nimensä hyvin kuuluvasti ja selkeästi. Se hymyilytti Petrelliä. Petrel hymähti hiljaa tuon sanoista kuuli, että hän oli ylpeä nimestään, mutta se oli hieno piirre ihmisessä, sillä jotkut eivät alkuunkaan hyväksyneet omaa nimeään.


" Kyllä olen hovissa, olen prinsessan hovineito. " Nainen oli kertonyt ja hymyillyt hiukan. Petreliä ei oikeastaan kiinnostanut mitä hänestä ajateltaisiin, hän voisi sanoa, että hän oli ylpeä ammatistaan sotilaskouluttajana. Petrel nousi penkiltä ja meni viereen nurmikolle makoilemaan ja laittoi heinän suuhunsa.

" Mökissä? Mikset mene asumaan vaikkapa majataloon? " Naisesta näki, että tuo oli vähän kauhuissaan. "Asun mökissä, koska se on kotoisempi kuin majatalo, ja siellä saan olla lähellä metsää ja harjoitella rauhassa taistelu taitojani. Minulle raha ei ole ongelma kyllä sitä löytyy, mutta en halua majataloon viihdyn mökissäni." Petrel sanoi hymyillen, koska oli iloinen muistellessaan hienoja hetkiään, eikä häntä häirinnyt, vaikka tuo ehkä luulikin häntä köyhäksi.

"Asun mökissä, koska se on kotoisempi kuin majatalo, ja siellä saan olla lähellä metsää ja harjoitella rauhassa taistelu taitojani. Minulle raha ei ole ongelma kyllä sitä löytyy, mutta en halua majataloon viihdyn mökissäni." Nainen nyökkäsi hän ymmärsi miehen yskän hyvin.
" Noh, ehkä niinkin. Kunnioitan myös omaa rauhaa, mutta sitä pystyy kyllä kokemaan myös hovissa. Aina voi luistaa töistä. " Nainen virnisti miehelle joka makasi nyt nurmikolla, eikö mies pelännyt että hänen vaatteensä likaantuisi tai niihin jäisi vihreitä läiskiä nurmikosta? Ne eivät lähe millään pois!

" Vaatteesi pilaantuvat tuolla menolla. Kannattaisi hankkia viltti tai joku alle. " Nainen hymyili tuolle leveästi, häntä huvitti joillan määrin mies. Tuo oli niin erilainen mitä hovin miehet yleensäkin olivat.
Elienóra hiplasi mekkonsa yläosassa sijaitsevia nyörejä hermostuneena, hän ei oikein osannut kuvitella millasiin seurauksiin joutuisi jos muut saisivat tietää hänen luistaneen töistä.
Luultavammin hänet teljettäisiin huoneeseensa.. tai luutakomeroon viikoksi.. Visidieetille. Se olisi katastrofi naisen ylellisyys halulle.

Petrel katsoi kun nainen nyökkäili, jotenkin Petrel piti tuosta jutustelu seurana." Noh, ehkä niinkin. Kunnioitan myös omaa rauhaa, mutta sitä pystyy kyllä kokemaan myös hovissa. Aina voi luistaa töistä. " Nainen sanoi ja virnisti, myös Petrel virnisti ja nauroi hiukan. Petrel nautti nurmikolla makoilemisesta ainoa, että jos hänen valkoiset liivit likaantuisivat. " Vaatteesi pilaantuvat tuolla menolla. Kannattaisi hankkia viltti tai joku alle. " Nainen sanoi ja Petrel nyökkäsi, sekä veti repustaan viitan ja se oli niin iso, että oli kuin iso viltti ja levitti sen alleen ja istui siinä eikä enään makoillut. "Noni nyt voit tulla senhän takia sinä sanoit tuon?" Petrel virnisti.


Petrel katsoi kun nainen hiplasi mekkonsa yläosassa sijaitsevia nyörejä hermostuneena. Petrel hymähti huvittuneena ja pudisteli päätäänVai on hän jostain hermostunut. Petrel totesi itsekseen ja hymyili toiselle ei Petrel ennen ollut tavannut kun oman kylän tyttöjä köyhiä, mutta ei tuollaisia kauniita hovi neitoja. Nainen oli mukavaa juttuseuraa yksin tämmöinen päivä olisi ihan tylsähkö.

"Noni nyt voit tulla senhän takia sinä sanoit tuon?" Petrel virnisti.
" Itse asiassa en.. Ajattelin vain sinun vaatteitesi kannalta asian.. Ei olisi mukavaa kuljeskella vaatteet vihreinä kaduilla. " Nainen hymyili tuolle, mutta kuitenkin nousi pelkiltä menen istumaan viitan päälle. Nainen nosti jalkansa rintaansavasten ja kietoi kätensä niiden ympärille.
" Mitä teet työksesi? " Elienóra kysyi mieheltä, vaikkei se hänelle kuulunutkaan, mutta ainakaan ei voisi sanoa etteikö hän olisi yrittänyt aiheuttaa minkään laista keskustelun kipinää tähän hiljaisuuteen.

Vihdoin nainen lakkasi näpräämästä naruhoja ja antoi niiden olla rauhassa ja lennellä vapaasti tuulen mukana.
Elienóra silmäili miestä hieman, mutta katse kääntyi pian pois tallin sisään. Nainen katsoi noita kammottavia otuksia, hevosia. Hän olisi melkein voinut kuvitella tulilieskat niiden nenästä. Pelkkä ajatus pelotti naista ja sai tämän ihon kananlihalle.

" Itse asiassa en.. Ajattelin vain sinun vaatteitesi kannalta asian.. Ei olisi mukavaa kuljeskella vaatteet vihreinä kaduilla. " Nainen oli sanonut hymyillen ja tullut viitan päälle istumaan. "Minä arvasin, että kaunis neito halusi ottaa aurinkoa ja vihjasi minut pistämään vilti alle, jotta voisit tulla aurinkoa ottamaan." Petrel hymähti tai no oikeastaan naurahti ja sen jälkeen virnisti. Petrel mietti mistä puhuisi seuraavaksi hän ei tiennyt mitä sanoa ei hän tyhmältä tahtonut kuulostaa. " Mitä teet työksesi? " Oli nainen kysynyt, onneksi tuo aloitti puheen niin ei päässyt Petrel kuulostamaan tyhmä, mutta ei hän ennen ollut mennyt mykäksi yleensä hän keksi puhuttavaa vaan ei nyt. "Aa olen soturienkouluttaja ehkä vähän nuori sellaiseksi, mutta kummiskin ja palkkamurhaaja ihmissusia ja vampyyreja kohtaan." Petrel sanoi iloisesti, mutta mikä nyt oli hän ei viitsinyt sanoa mitään, että ei kuulosta tyhmältä. "Hieno ilma tänään... Kuinka kauan saan nauttia seurastasi?" Petrel hymyili, mutta kääntyi sittne katsomaan muualle ja iski kätensä päähän ei hän olisi voinut tyhmempää kysyä. Mitä minä oikeen teen, nolaan itseni tuon edesä... Petrel mietti ja kääntyi tuohon päin taas. " Miten päivä voisi mennä paremmin kaunis kesäpäivä , lämmin aurinkoinen ilma , mukavaa ja hyvää seuraa. Et ole yhtään hassua seuraa oikeastaan mukavaa jutustella uusien kanssa." Petrel sanoi hymähtäen ja sitten toivoi, että ei nolannut itseään.

"Aa olen soturienkouluttaja ehkä vähän nuori sellaiseksi, mutta kummiskin ja palkkamurhaaja ihmissusia ja vampyyreja kohtaan." Mies kertoi. nainen nyökkäsi tuolle pienesti.
"Hieno ilma tänään... Kuinka kauan saan nauttia seurastasi?" mies jatkoi pian. Nainen ei ehtinyt vastata mitään kun mies jo ennähti taas puhumaan.
" Miten päivä voisi mennä paremmin kaunis kesäpäivä , lämmin aurinkoinen ilma , mukavaa ja hyvää seuraa. Et ole yhtään hassua seuraa oikeastaan mukavaa jutustella uusien kanssa." Nyt mies lopetti. Nainen päätti vihdoin vastata tähän väliin.
" Seurastani saat nauttia vain hetken, pitää ennättää linnaan päivällistä kattamaan. " Elienóra nurisi pienesti, ei hän olisi jaksanut töitäkään tehdä enään tänään, mutta pakko oli mikä pakko. Nainen arvosti miehen työtä hyvin, hänestä olisi kunniallista suojella omaa rotua ja yrittää säilyttää sitä vaikka pari vuotta maan päällä. Tosin kyllähän ihmiset lisääntyivät silloin tällöin, muttei se tainnut oikein riittää. Lapsien vanhemmat tapettiin, ja vauvat kuolivat nälkään tai joutuivat ihmissusien jälkiruuaksi.
" Minun on pakko tunnustaa, etten ole koskaan nähnyt vampyyriä tai Ihmissutta. Olen ollut perjaatteessa vankina hovissa, vaikka sinne tosin onkin hyökkäillyt sinne pariin otteeseen, niin meidät naiset ajettiin tieltä turvaan. "

" Seurastani saat nauttia vain hetken, pitää ennättää linnaan päivällistä kattamaan. " Oli nainen sanonut. Petrel harmitteli hetken nyt hän joutuisi taas jäämään yksin. "No niin kai sitten ei sille mitään voi." Petrel mietti, että minkälaista olisi hovissa, ei hän sitä pystynyt edes kuvittelemaan, kun ei ollut koskaan käynyt. Petrel mietti, että hän kyllä halusi suojella yleisestikkin ihmisiä ei vain rahasta ja turvakseen, vaan kaikkien turvaksi. "Tarvitsisiko hallitsija hyvää soturia joukkoihinsa?" Petrel sanoi empien ja katseli naista." Minun on pakko tunnustaa, etten ole koskaan nähnyt vampyyriä tai Ihmissutta. Olen ollut perjaatteessa vankina hovissa, vaikka sinne tosin onkin hyökkäillyt sinne pariin otteeseen, niin meidät naiset ajettiin tieltä turvaan. " oli nainen sanonut. "Niin no minä voisin esitellä ihmissudet ja vampyyrit sinulle, tunnen metsän niin hyvin, että tiedän missä voimme nähdä ne turvallisesti. Jos vain haluat?" Petrel ehdotti ja hymähti samalla. Petrel tiesi, että ihmissudet ovat tehneet pahaa jälkeä tappaneet lapsia sekä aikuisia, mutta hän voisi kouluttaa sotureita tappamaan ihmissusia ja vampyyreja ja johtaa heidät metsään oikeita reittejä niin, että he piirittäisivät pahat oliot. "Niin tuota... Voisimme mennä hevosellani sinne jos vain haluat nähdä ihmissudet ja vampyyrit joskus?" Petrel sanoi. "T-tidätkö, että tuo vaalea iho sopii sinulle se korostaa sinun kauneuttasi." Petrel sanoi ja samalla sekunnilla ajatteli.Mitäs minä tässä höpöttelen?

"Tarvitsisiko hallitsija hyvää soturia joukkoihinsa?" Mies kysyi.
" Sinun tarvitsee tulla kysymään sitä ihan itse kuninkaalta, tai oikeastaan linnan sotilaskouluttajalta. Ehkä hän tarvitsee apua. Sillä uudet sotilaat jotka linnaan tulevat ovat no.. Teini-ikäisiä idiootteja. Eikä kouluttaja osaa edes kouluttaa heitä oikein. " Elienóra sanoi, hän oli useasti vakoillut koulutusta ikkunasta vapaa-aikoinaan. Hänestä nykyinen kouluttaja oli hirmu komea, mutta tyhmä kuin puu.

"Niin no minä voisin esitellä ihmissudet ja vampyyrit sinulle, tunnen metsän niin hyvin, että tiedän missä voimme nähdä ne turvallisesti. Jos vain haluat?" Petrel kysyi.
"Niin tuota... Voisimme mennä hevosellani sinne jos vain haluat nähdä ihmissudet ja vampyyrit joskus?" Mies jatkoi vielä.
" Tuotaah.. Kyllä se varmaan käy, vaikka kyllä minä viellä elämässäni tulen niitäkin näkemään. Olen siitä aivan varma, ja jos en hovissa niin ainakin silloin kun karkaan sieltä tappamaan heitä. " Naisen sanat olivat varmat, mutta hänen kehonsa puolesta, hän ei olisi tullut koskaan pärjäämään heille, hänhän olisi vain juossut suoraan surman suuhun, mutta naisella olikin pieni valtti kortti takataskussa.
"T-tidätkö, että tuo vaalea iho sopii sinulle se korostaa sinun kauneuttasi." Petrel sanoi. Nainen punastu hitusen ja peitti sen vetämällä hiuksensa verhoksi hänen ja miehen välille.
" Ei nyt sentään.. "

" Sinun tarvitsee tulla kysymään sitä ihan itse kuninkaalta, tai oikeastaan linnan sotilaskouluttajalta. Ehkä hän tarvitsee apua. Sillä uudet sotilaat jotka linnaan tulevat ovat no.. Teini-ikäisiä idiootteja. Eikä kouluttaja osaa edes kouluttaa heitä oikein. " Nainen oli sanonut. Petrel hymähti. " Selvä voin ihan hyvin tullakkin. Ehkä tarvitsee apua siis." Petrel naurahti välissä "Niin no teinit ovat ehkä idiootteja, mutta samalla myös meidän tulevaisuus taisteluissa ja muussakin. Muisteleppa itseäsi teininä? Vai ei heitä kouluteta oikein no sittenhän ne ovatkin idiootteja. " Petrel sanoi naurahtaen. Petrel katseli naista ja hymyili. Tuotaah.. Kyllä se varmaan käy, vaikka kyllä minä viellä elämässäni tulen niitäkin näkemään. Olen siitä aivan varma, ja jos en hovissa niin ainakin silloin kun karkaan sieltä tappamaan heitä. " Oli nainen vastannut. Petrel nyökkäsi. " Voithan karata ja tulle luokseni niin mennään yhdessä tappamaan niitä." Petrel sanoi myös vakavasti. Nainen punastui Petrellin sanoinoille ja sanoi." Ei nyt sentään.. " Petrel nyökkäsi hymyillen. " Kyllä vaan ja tuota olen vakavissani, että olet kaunis ja vaalea ihosi korostaa sitä." Petrel sanoi vakavasti, mutta hymyili toiselle kummiskin.

Nainen oli häkeltynyt miehen sanoista ja lauseista, häntä nolotti. Oikeastaan hän ei olisi saanut olla tuon miehen seurassa ja nousikin myös nopeasti putsaten hieman vaatteitaan.
" Anteeksi.. minun on mentävä.. " Nainen lähti juoksemaan kohti synkkää metsää jättäen miehen yksin viltille. Naisen oli koh´dattava vampyyrit yksin.. Hän ei olisi halunnut jättää miestä yksin tuonne ja oli käytökseltään varsin epä kohtelias, muttei voinut mitään.

// Kiitosss pelistä. :'3 ~ //