Jälleen kohtaaminen

// Vertsu tänne Elienoransa kanssa //

Linnan pihalla sisälle päin käveli nuori prinssi Raul josta tänään julistettaisiin uusi kuningas. Raul katseli taivaalle jossa aurinko paistoi. Voisimpa tänään jäädä ulos, mutta seremoniat on pakko suorittaa. Raul mietti ja astui linnaan sisään. Alamaisia pyöri heti ympärillä kysymässä onko kaikki hyvin. " Nyt hiljaa kaikki! Minulla ei ole mitään hätää antakaa nyt vain olla!" Raul huusi yhtäkkiä linnan aulassa ja väki kaikkoni heti paikalta siivoamaan ja hoitamaan päivän askareitaan, kuitenkin kurkkien välillä tulevaa kuningasta ihmetelle. Raul päätti lähteä kiertelemään linnaa ja katselemaan paikkoja.


Raul oli kävellyt jo hetken ja oli tullut entisen huoneensa prinssin huoneen ovelle, mikä oli rakosellaan, vaikka ei hän sitä ollut jättänyt. Hän astui sisään ja samalla joku hypähti ikkunasta alas. Raul juoksi ikkunalle ja huusi "Vartijat napatkaa tuo henkilö!" Raul osoitti miestä joka juoksi portille, hetken hän katseli sitä, mutta kun näki, että tuo saatiin kiinni lähti hän jatkamaan matkaa. Raul päätti mennä entisne hovi neidon Elienoran huoneeseen ja katsoi olisiko tuota jäänyt jotain. Raul astui huoneeseen ja näki, että oli viellä vähän tavaroita jäänyt, hän ei niistä välittänyt vaan meni ikkunalle ja katseli ulos. Elienoran ja minun romanssini oli lyhyt ja ehkä vain nuoruudenromanssa, mutta minulle se oli tärkeä muisto, ja jotenkin tulen aina kaipaamaan häntä ystävänäkin. Raul mietti ja sulki silmänsä ollessaan Elienoran huoneen ikkunalaudalla.

Elienórin oli pitänyt jo kauan tulla hakemaan tavaroitaan, hän oli sopeutunut joten kuten vampyyrien joukkoon, ei kamalan hyvin, mutta jotenkin. Nyt hän oli kuitenkin päättänyt tulla hakemaan kamppeitaan. Nainen nousi jyrkät kiviportaat toiseen kerrokseen. Käytävä oli pitkä, tyhjä ja valoisa. Osa ihmisistä katsoi kauhuissaan Elienória, huhu siis hänen vampyyri puolesta oli levinnyt. Tai no, mitä huhua siihen tarvittiin kun kaikki näkivät naisen ulko näöstä jo sen. Punaiset silmät, täysin vaalea iho ja verenpunaiset huulet. Nainen mulkaisi noita ihmisiä hyvin pahasti ja saattoi väläyttää myös siinä samassa kulmahampaitaan jolloin väki ei enään huomioinut naista, tai yrittivät ainakin olla huomioimatta.

Käytävä oli siis pitkä ja uuvuttava sellainen, matka tuntui kestävän ikuisuuden, mutta lopulta nainen tavoitti vanhan huoneen ovensa. Hellästi sitä työntäen nainen astui huoneeseen, tämä näki saman tien prinssin, Raulin.
" Mitä sä täälä teet? " Naisen ääni oli kylmä ja välinpitämätön. Vampyyrimäisyys oli ruvennut näkymään hänen luonteessaan pikku hiljaa, tai pikemminkin sen takia, kun olihan hän asunut vampyyrien parissa jo kuukauden päivät. Nainen ryhtyi saman tien latoomaan tavaroitaan isoon säkkiin, kaikki meikit, vaatteet, muisto esineet. Kaikki tulivat mukaan. Vain huonekalut jäivät huoneeseen. Elienóra mulkaisi Raulia pahasti, viimeksi kun he olivat nähnet nainen istui kuoleman sellissä ja löi melko mojovasti tuota suoraan nenään. Raul oli ilmeisesti ollut tajuttomana viikon verran. Niin hän oli kuullut juoruista.

Raul katsoi kun Elienora tuli huoneeseen. " Mitä sä täälä teet? " Elienora oli kysynyt. "Muistelen nuoruutta ja kiertelen paikkoja ennen kun minusta tulee kuningas, mutta olen pahoillani siitä mitä viime näkemällä tapahtui, mutta minulla ei ollut oikeutta päättää sillon mitä sinulle tehdään, kumpa uskoisit, että yritin taivutella kuningasta luopumaan hirtostasi." Raul sanoi hiljaa. Raul katseli kun Elienora pakkasi tavaroitaan meikit , muisto esineet , vaatteet , kaikki tuo pakkasi, mutta huonekalut jätti.


Elienorasta näki, että tuosta oli tulossa aivan vampyyrin näköiseksi. "Tiedätkö minä kysyin yhtä Petrel nimistä miestä koulutttajaksi, koska tuo edellinen on täysi ääliö, pyysin myös, että hän veisi meidät ihmissusien ja vampyyrien luo niin, että voisimme yllättää ne ja voittaa, mutta hän sanoi, että ei voi, koska olin kertonut, että sinusta oli tullut vampyyri ja hän sanoi, ettei suostuisi satuttamaan sinua." Raul totesi ja katseli naisen touhuja. " Ole kiltti ja seremoniaan missä minusta tulee kuningas, ole huppupäässä ja seurassani niin kauan kunnes minut on virallisesti tehty kuninkaaksi, sitten sinua ei voi kukaan pidättää, mutta haluaisin, että tulisit se olisi tärkeää." Raul sanoi. Raul katseli hymyillen nykyistä Elienoraa punaiset silmät , vaalea iho ja kulma hampaat sekä punaiset huulet.

"Muistelen nuoruutta ja kiertelen paikkoja ennen kun minusta tulee kuningas, mutta olen pahoillani siitä mitä viime näkemällä tapahtui, mutta minulla ei ollut oikeutta päättää sillon mitä sinulle tehdään, kumpa uskoisit, että yritin taivutella kuningasta luopumaan hirtostasi." Raul sanoi hiljaa. Nainen hymähti, hän vihasi nykyisin kaikkia muistoja jotka liittyivät tuohon miehen kuvatukseen.
" Niissä ei ole mitään muisteltavaa ja mitä silloin edelliseen kertaan tulee, olet kusipää. " Naisen ääni oli kylmä.

"Tiedätkö minä kysyin yhtä Petrel nimistä miestä koulutttajaksi, koska tuo edellinen on täysi ääliö, pyysin myös, että hän veisi meidät ihmissusien ja vampyyrien luo niin, että voisimme yllättää ne ja voittaa, mutta hän sanoi, että ei voi, koska olin kertonut, että sinusta oli tullut vampyyri ja hän sanoi, ettei suostuisi satuttamaan sinua." Raul totesi. Nainen oli hiljaa ja tuijotti Raulia tuimasti.
" En ole vampyyri, muulta kuin ulkonäöltäni. Älä arvostele minua. Sinulla ei ole siihen oikeutta. " Naisen ääni ei pehmennyt yhtään.
" Ole kiltti ja seremoniaan missä minusta tulee kuningas, ole huppupäässä ja seurassani niin kauan kunnes minut on virallisesti tehty kuninkaaksi, sitten sinua ei voi kukaan pidättää, mutta haluaisin, että tulisit se olisi tärkeää." Raul sanoi.
" Minulla ei ole mitään syytä nähdä, kun tuollainen idiootti kruunataan. " Nainen nosti kassinsa ja katsoi vielä huoneen läpi, ettei sielä ollut mitään. Päiväkirjansa hän vielä löysi seinälautojen takaa, minne hän oli sen piilottanutkin.

Naisen kylmä olemus huvitti Raulia. " Niissä ei ole mitään muisteltavaa ja mitä silloin edelliseen kertaan tulee, olet kusipää. " Oli ELienora sanonut ja Raulilla meni vähän suu virneeseen tuon olemuksesta. Raul nousi ja naurahti. " En ole vampyyri, muulta kuin ulkonäöltäni. Älä arvostele minua. Sinulla ei ole siihen oikeutta. " Naisen ääni ei ollut pehmentynyt yhtään, siksi se huvittikin. "On minulla oikeus siihen. Arvosteln jos haluan tiesitkö sitä?" Raul hymyili ilkikurisesti. Raul tiesi, että tämä vain ärsyttää Elienoraa se olikin hänen takroituksena.



" Minulla ei ole mitään syytä nähdä, kun tuollainen idiootti kruunataan. " Elienora oli sanonut nostaen kassinsa olalleen ja napannut päiväkirjansa. "Vai ei sinua kiinnosta, kun sinun kruunusi menee minulle?" Raul sanoi nyt omahyväisellä äänellä. Raul toivoi, että tuo olisi aiheuttanut jotain tuossa kylmässä vampyyri naisessa Elienorassa entisessä hovi neidossa. " Ainiin sinulla on kiiire sen oma kultasi luo ketä karkasi silloin kanssasi." Raul sanoi ilkeähkösti.

//sori erittäin lyhyt^^//

Naisella paloi jo pinna, tämä asteli nopein ja pitkin askelin miehen luokse ja läimäytti tuota poskelle avokämmenellään, siinä oli voimaa, omasihan hän vampyyrien kyvyt.
"Vai ei sinua kiinnosta, kun sinun kruunusi menee minulle?" Raul sanoi nyt omahyväisellä äänellä.
" Kui niin, minun kruunu? " Nainen nuri ja läimäytti tuota uudelleen. Hän oli aivan raivoissaan. Tämä nosti laukkunsa olalleen ja lähti huoneesta kävelemään käytävää pitkin kohti ulko-ovea. Matka oli kuitenkin pitkä, ja se tuntuisi jälleen kestävän ikuisuuden.

' Ainiin sinulla on kiiire sen oma kultasi luo ketä karkasi silloin kanssasi.' Lause soi naisen päässä koko ajan. Mitenköhän matt voi..

Raul piti poskeaan tuon ensimmäisestä läppäisystä sitten kun tuo toisen kerran niin jo alko poski punottaa kivusta. " Kui niin, minun kruunu? " Oli kysynyt Elienora ja oli nostanut laukkunsa ja lähtenyt käytävälle kävelemään. Raul asteli käytävään ja huusi tuon perään. "Hah et tiedä edes isäsätäsi mitään!" Raul huudahti virnuillen ja lähti jatkamaan matkaa kohti omaa huonettaan käytävää pitkin. Raul katsoi kuinka kaikki tekivät hommia reippaasti ja linnassa oli muutenkin jännittynyt tunnelma, koska tänään oli kruunajaiset. Raul käveli rappuset ylös torniin omaan huoneeseensa ja riisutui alushousuilleen, ja alkoi vaihtaa uusia kuteita päälle. Raul laittoi hienon röyhelöpaidan ja tummanpunaisen takin päälle ja etsi sitten housujaan.


Lopulta Raul löysi housunsa ja puki ne jalkaan ja meni sängylleen makoilemaan hetkeksi.

"Hah et tiedä edes isäsätäsi mitään!" Raul huusi.
Nainen pysähtyi, hän ei liikkunut mihinkään kuulleessa tuon sanat. Hiljaisuus kiiri käytävällä. Oliko hänen isänsä kuningas..? Mutta jos niin oli.. Raulhan oli silloin hänen veli.. Järkytys kiiri naisen mieleen, tämä tiputti tavaransa siihen paikkaan ja lähti juoksemaan miehen perään potkasten tuon oven. Tämä harppoi suoraan sängyllä makaavan Raulin luokse, kipusi tuon vatsan päälle istumaan ja tarttui tuota kurkusta.
" SINÄ HELVETTI OLET MUN VELI JA TIESIT SEN, SILTI MAKASIT KANSSANI! " Naisen silmissä paloi helvetti. Hän oli raivostunut. Hän mukiloi miestä niin paljon kuin kerkesi, hän halusi omasta veljestään nirrin pois.

Raul katsoi kun tuo tuli tämän huoneeseen. Sitten kun tuo tuli tämän päälle ja alkoi mukiloimaan Raul yönsi tuon pois ennen kun tuo edes osui. "En tiennyt silloin että olemme sukua! Isäsi oli minun isäni, mutta sinun äiti taas ei minun tajuatko puoli-sisaruksia ja en silloin tiennyt asiaa, mutta isäsi kuoli niin kuoli minunkin. En ole veljesi vaan puoli veli, vaikka oletkin hemaiseva niin en minä kanssasi makaisi jos olisit siskoni! Siis jos oisin tiennyt siitä!" Raul sanoi kovemmalla äänellä. Häntä ärsytti toinen silloin nauttinut nyt sitten valittamaan. Raul katsoi toista ketä oli sängyn laidalla missä tämä antoi toisen ollakkin.

"En tiennyt silloin että olemme sukua! Isäsi oli minun isäni, mutta sinun äiti taas ei minun tajuatko puoli-sisaruksia ja en silloin tiennyt asiaa, mutta isäsi kuoli niin kuoli minunkin. En ole veljesi vaan puoli veli, vaikka oletkin hemaiseva niin en minä kanssasi makaisi jos olisit siskoni! Siis jos oisin tiennyt siitä!" Raul sanoi kovemmalla äänellä. Nainen oli järkyttynyt. Tämä käpusi uudestaan mukiloimaan tuota.
" JA OLISIT VOINUT SANOA TUON JO AIKASEMMIN NIIN OLTAIS VÄLTYTTY TÄLTÄ! " Nainen purskahti itkuun ja makasi nyt tuon sänkyllä vatsallaan kasvot vasten sen päiväpeittoa. Elienóra peitteli niitä minkä kerkesi, häntä hävetti. Mutta hän oli myös vihainen.

Raul antoi tuon nousta ja mukiloimaan hän oli kai ansainnut ne, sillä hän ei olult puhunut asiasta vaikka sai tietää itsekkin vasta 3 päivää sitten miten hän olisi sen kertoa voinut? " JA OLISIT VOINUT SANOA TUON JO AIKASEMMIN NIIN OLTAIS VÄLTYTTY TÄLTÄ! " Elienora huusi ja mukiloi Raulia. "Minä sain tietää 3 päivää sitten ja sen takia tulin huoneessasi käymään, että voisink ertoa, koska tiesin, että tulet sinne. Minun oli tarkoitus kertoa anteeksi." Raul sanoi vaisusti ja katsoi kun tuo itki. "Äläs nyt itke ei asiat niin huonosti ole, koska eihän meillä mitään muuta tapahtunut me makasimme vain kerran." Raul koitti rauhoitella puoli-sisartaan.

"Äläs nyt itke ei asiat niin huonosti ole, koska eihän meillä mitään muuta tapahtunut me makasimme vain kerran." Raul yritti rauhoitella.
" Alä koske muhun! " Nainen tiuskasi ja nousi ylös, hänen silmä meikkinsä oli levinny pitkin poskia kyynelten aiheuttamana.
" Vihaan sinua. " Nainen mulkaisi raulia ja lähti huoneesta hakemaan tavaroitaan käytävältä.
Kyyneleet virtasivat yhä naisen poskia pitkin kastellen hänen tiensä. Hän vihasi, todellakin vihasi tuota miestä. Hän ei antaisi sitä ikinä tuolle anteeks.

" Alä koske muhun! " Oli Elienora huutanu, mutta eihän Raul ollut edes koskenut tuohon, että miksi hän niin sanoi.. Raul nousi seremoniat alkaa hän lähti alas rappuset meni käytävän ohi ja saliin missä uleisö ja vartijat odottikin jo.
" Vihaan sinua. " Nuo Elienoran sanat soivat Raulin päässä. salin ovelta hän viellä vilkaisi Elienoraan ja astui sitten saliin seremoniat voisi alkaa.

//oliko tämä peli sitten tässä ?? vai tapahtuuko käänteitä?//

Nainen kaappasi tavaransa. Joku linnan hoviväestä oli mennyt valittamaan naisen jälleenpaluusta hakemaan tavaroitaan ja kuullut myös mekkalaa kuninkaan huoneesta. Vartija käveli naista kohti tarttuen tätä olkapäästä. Nainen mulkaisi tuota pahasti, taasko hän oli pulassa..? Huokaus karkasi Elienóran huulilta.
" No niin tyttöseni, sinulla ei ole mitään asiaa linnaan enään. " Vartija lähti taluttamaan naista kohti ove mutta pysähtyi salin ovelle katsomaan seremoniaa. Naisen silmät löivät tulta raulia kohtaa. Elienóra rimpuili vartijan otteesta ja juoksi saliin, välittämättä siitä mitä muut hänestä ajatteli.
" HEI! NAINEN PYSÄHDY! " Kuului vartijan kantava ääni ovelta. Nainen ei välittänyt, tunkeutui vain ihmisröyhkiön läpi kohti Raulia.
" Kruunuhan on minun, eikö niin veli kulta? " Nainen huusi tuolle. Henkeenvetäsyjä ja supinoita alkoi kuulua salissa, alkoi mellakka.
" Niin, eikö kansankin kuuluisi tietää kuinka anastat muiden valtaistuimet?! "

Raul katsoi noita ulos salista ja meni sitten omalle paikalleen ja olvistui kruunattavaksi. Kruunaaja löi miekalla hiljaa molemmille olkapäille ja sitten päähän, jonka jälkeen kruunu laitettiin hänen päähän, mutta nyt juoksi Elienora tänne vartia perässään. " Kruunuhan on minun, eikö niin veli kulta? " Elienora huusi ja Raul vain pudisti päätään. "Ei ole kruunu sinun. Pojalla on perintäoikeus aina ensimmäisenä." Raul sanoi ja salissa nyökytteli alkoi, mutta silti kuului supinaa miksi muka Elienoralle muka kruunu? Raul katsoi Elienoraa vain .
" Niin, eikö kansankin kuuluisi tietää kuinka anastat muiden valtaistuimet?! " Elienora sanoi. "Kyllä pitäisi minun ja Elienoran isä oli kunigas ennen, mutta hän kohtasi kuolemansa, koska hänet tapettiin hän pyysi ystävään eli viime kuningasta huolehtia minusta ja Elienorasta. Tuo hallitsija oli huono ja nyt hän on kuollut, mutta eikö pojalla ole kruunun perintä oikeus ennemmin kuin naisella?" Raul sanoi ylväästi ja ympäri salia alkoi nyökyttely ja jotkut huusivatki jo "Niin saasta tyydy paikkaasi olet prinsessa jos joku et kuningas!" Salissa hiljeni kun Raul näytti merkkinsä. Kaksi vartijaa lähti kohti Elienoraa, mutta Raul pysäytti heidtä katseellaan. "Elienora saa jäädä seuraamaan jos haluaa ja lähteä jos haluaa, mutta teitä ei tarvita ellei hän rupea riehumaan." Raul sanoi rauhallisesti ja nosti kätensä ylös. "Terve kansa lupaan teille paremman alun nyt kaikki nuoret, kuin vanhat saavat liittyä joukkohini!" Raul huudahti iloitsen hallitsijan paikasta.

Mis oli nolannut naisen koko kansan etessä.
Kohta kuului vain läiskäsy kun naisen käsi läimähti miehen poskelle.
" Mikä tämä sitten on? " Nainen nosti kaikkien nähtäväksi paperin, testamentin. Siinä luki mustaa valkoisella kenelle paikka periytyi, Elienóra. Paperin alla oli kaunis puumerkki, edes menneen kuninkaan. Mutta kyllä Raulkin oli perinyt jotain, tuo oli perinyt armeijan koulutuksen. Nainen virnisti Raulille.
" Joten, etköhän sinä tässä ole lakia rikkonut? " Nainen tiuskasi.
"Niin saasta tyydy paikkaasi olet prinsessa jos joku et kuningas!" joku huusi salista. Nainen mulkeisi huutajaa pahasti ja kylmästi väläyttäen pepsodent hymynsä jolloin tämän vampyyrihampaat näkyivät. Pian kuitenkin nainen kääntyi taas Raulin puoleen.
" No, miten on? "

Raul hymähti ja veti samanlaisen paperin esiin missä hänet oli julistettu kuninkaaksi ja nimikirjoitus oli aivan samanlainen ja aito. "No miten tehdään? Ja se on samanlainen paperi kuin minulla" Raul totesi. Raul virnisti takaisin. "En nyt hirveästi ole. Se on ihan sama mitä sanot, mutta minulla on isäni nimi alla ja jos molemmilla on se menee lain mukaan pojalle kruunu periytyy ensin." Raul sanoi eikä oikeastaan näyttänyt pelkäävän yhtään. " No, miten on? " Oli Elienora kysynyt. "Hallitaan yhdessä?" Raul ehdotti vaikka ei omastakaan mielestä ollut fiksu ehdotus. Salissa kylläkin nyökkäiltiin.

Raul näytti samanlaisen paperin. Naisen katse synkistyi.
" Tuon on oltava väärennös! Testamentteja saa olla lain mukaan vain yksi. Minun on aito. " Mutta kun mies kysyi yhteis hallinnasta, nainen muutti mielensä.
" Hyvä on, Yhteis hallinta, mutta jos paperisi on väärennös joudut luopumaan kruunustasi sillä minun paperini on aito, suoraan linnan arkistoista. " Nainen sanoi kuuluvaan ääneen niin että koko sali kuulisi hänen asiansa.
" Eikö vain, veliseni? "

Raul nyökkäsi, mutta nyt avasi tuomari suunsa. "Molemmat paperit ovat aitoja joten meillä on nyt kuningas ja kunigatas saanko esitellä Kuningas Raul ja Kuningatar Elienora!" Huuto kaikui saliss sitten tuomari hiljeni ja antoi toisen kruunun Elienoralle. Hyvä on, Yhteis hallinta, mutta jos paperisi on väärennös joudut luopumaan kruunustasi sillä minun paperini on aito, suoraan linnan arkistoista. " Elienora sanoi ja tarkotuksella salin kuuluvasti. Raul nyökkäsi "Ei ole väärennös niin kuin tuomari sanoi ja toisena päätämme siis yhdessä asioista!" Raul sanoi kuuluvasti. Sali nyökkäili ja oli tyytyväinen tulokseen. Hetki meni ja sali olikin aivan tyhjä vain kuningas ja kuningatar jäljellä salissa.

Nainen ei ollut ajatellut oikeastaan koko asiaa, kuvitella että ihmisten kuningatterana olisi puoliksi vampyyri. Mutta nyt nainen saattoi vaikuttaa asioihin paremmin, hän pystyisi auttamaan maataan sopuun. Ihmisiä ei kuolisi, mutta valtaistuimella oli huonot puolensakkin. Heidän veri ja liha oli halutuimpaa. Joten Raul ja hän oli keskellä vaaravyöhykettä. Salaa mielensä sopukeissa kuitenkin nainen toivoi jonkun tappavan Raulin. Hän vihasi tuota edelleen.
" Onnittelut. "

Raul mietti, että nyt he olisivat vaarassa, mutta ei se häntä haitannut kyllä he selviäisivät toivottavasti. Raul toivoi, että nyt asiat saataisiin järjestykseen ja sota lakkaisi. " Onnittelut. " Onnitteli Elienora Raulia, mitä Raul ihmetteli aika paljon...
"Onnittelut sinulle myös, mutta onko meillä sama tvoite sota loppumaan? Jos on saat suostutella sen Petrellin meille sotilaskouluttajaksi, koska hän on niin taitava voitti minutkin vaikka minua ei ole muut voittanut." En kyllä ole viitsinyt tapella kun siinä voisi sattua pian. Raul mietti.

" Ei, ei meillä ole sama tavoite, toisaalta. " Nainen sanoi kylmästi ja istahti kauniille valtaistuimelle rojahtaen ja katsoi suurista ikkunoista ulos.
Matt.. missä olet? Nainen ajatteli ja tämän kasvot valtasivat surumielinen kaipuu ilme.
" Mitäs nyt sit tehdään? " Nainen kysyi väsyneenä, hänellä alkoi olla tylsää.

Raul otti mallia Elienorasta ja istahti omalle valtaistuimelle. "Voisimme pitää juhlat, koska hallitsijat ovat vaihtuneet?" Raul mietti. " Mitäs nyt sit tehdään? " Elienora kysyi. "Käsketään vartioiden hakea Petrel tänne ja sinä suostuttelet hänet meidän avuksemme ja sen jälkeen vartijat saavat mennä keräämään nimet, jotka tulevat joukkoihimme kyläläisistä?" Raul ehdotti.

Juhlat eivät kuunostaneet naisen korviin yhtään houkuttelivilta, ne olivat vain täynnä juoppoja ja raiskareita, ei sitä nainen ei tahtoisi.
" Sinä voit juhlia, jään pois. " Nainen sanoi nousten istuimeltaan ja kävellen ikkunan luokse. Hänellä oli ikävä, kamala ikävä mattia. Hän olisi vaikka heittänyt henkensä juuri nyt, että olisi nähnyt tuon, mutta toisaalta nainen oli myös vihainen tuolle. Tuo oli lähtenyt, eikä kertonut mihin lähti. Eikö hän ikinä enään näkisi tuota miestä..?

Raul oli tylsistynyt hän ei voinut käydä nukkumaan, koska ei luottanut ihan täysin viellä Elienoraan. Raul nousi ja kutsui vartian paikalle. "Käskekää hovi narri tänne." Raul sanoi napakasti, mutta kun vartija vastasi, että ei ole siitähän se huuto alkoi. " Vai ei ole no saat luvan hankkia! " Raul huudahti ja tönäisi vartian kumoon huomaten vasta sitten siskonsa huolet. Raul käveli tuon luo ja jäi vähän matkan päähän. "Mikä on? Ei taida kaikki olla ihan kunnossa?" Raul kysäisi...